Uuden partasudin valinta

Klassinen parranajo oli osoittautumassa niin miellyttäväksi touhuksi kuin sitä oli kehuttu, ja niinpä se alkoi kummasti viedä mukanaan minuakin. Pari hankittua kovaa parranajosaippuaa toi eteen lievän ongelman, jonka isältäni perityt vanhat partasudit saivat aikaan. Alkoi osoittautua että isän vanhojen sutien suurin arvo oli enää tunnearvo, ja tarvitsisin jotain hieman suorituskykyisempää. Mutta mitä?

Perinteisesti partasuteja on valmistettu kolmesta eri eläimen karvasta. Perinteisin ja samalla arvostetuin on mäyränkarva. Mäyrä on nykyään laajalti rauhoitettu eläin, mutta karvaa tuotetaan partasutivalmistajille yhä, pääasiassa Kiinassa. Siellä mäyrää käytetään ravintona, ja karvojen keruun ja mäyränmetsästyksen eettiset periaatteet ovat hieman hataralla pohjalla, mutta joka tapauksessa mäyränkarva on edelleen arvostetuin materiaali partasutikäytössä sen verrattoman pehmeyden, veden- ja lämmönsitomiskyvyn vuoksi. Karvaa kerätään eri puolilta mäyrää, ja se on arvotettu tiettyjen määrittelyjen mukaan, aina Pure Badger-laatuisesta karvasta parhaaseen Silvertip Badger-laatuun. Aiheesta voi lukea lisää täältä.

Toinen perinteikäs materiaali on villisian karva. Siitä tehdyt sudit ovat huomattavasti halvempia kuin mäyräsudit, ja sutien valmistajat eivät satsaa niihin samalla tavalla esimerkiksi kahvojen suunnittelussa kuin mäyräsudeissa, joissa voi olla hyvinkin kalliita ja eksoottisia kahvamateriaaleja. Niinpä parhaimpaankaan sikasutiin ei saa kovin montaa kymppiä törsättyä, kun taas mäyräsudeissa taivas on rajana. Villisikasutien ominaisuuksiin kuuluu yleensä melko jäykkä karva, joka tekee siitä varsinkin kovaa saippuaa vaahdotettaessa erittäin tehokkaan työkalun. Siankarva myös vaatii sisäänajoa, koska karvojen kärjet jakaantuvat käytössä, ja se pehmentää alkuun varsin kovan sudin miellyttävämmäksi ajan myötä. Villisikasuti voikin olla alkuun varsinkin herkkäihoiselle aika raju, se kun suorittaa mukavan ihon kuorinnan samalla kun sitä käyttää. Itse olen kokenut tämän vain mukavana ilmiönä.

Kolmas perinteikäs sutimateriaali on hevosenkarva. Niissä käytetään hevosen harja- ja häntäkarvaa, ja ne kerätään normaalin hevosen hoidon yhteydessä, hevosta vahingoittamatta – joten kyseessä on luonnonkarvasudeista selkeästi eettisin valinta. Espanjalainen Vie-Long on tunnetuin ja suurin hevosenkarvasutien valmistaja.

Jokerikortti tässä pelissä on synteettinen partasuti. Se on ollut enemmän tai vähemmän kirosana alan harrastajien huulilla, mutta viime vuosina synteettiset sudit ovat ottaneet aivan valtavia harppauksia eteenpäin. Muun muassa italialainen Omega on niittänyt kehuja S-Brush ja Hi-Brush-sudeillaan, ja jopa niinkin perinteinen ja arvostettu sutivalmistaja kuin englantilainen Simpsons on alkanut valmistaa synteettisiä suteja.

Tämän kaiken opiskeltuani en oikein tiennyt mihin suuntaan lähteä sutivalintani kanssa. Hommaa ei erityisesti helpota se, että laadukkaita partasuteja ei käytännössä ole Suomessa mahdollista ostaa muualta kuin nettikaupoista, joten valinnat täytyy tehdä hypistelyn ja testailun sijaan etsimällä tietoa netistä ja miettimällä voisiko jokin tuote vastata omia mieltymyksiä. Halusin löytää miellyttävän, pehmeän ja ylellisen tuntuisen sudin jossa kuitenkin olisi selkärankaa vaahdottaa kovasaippuoita. Laadukkaat mäyräsudit ovat hyvin kalliita, joten ei tuntunut hyvältä lähteä tässä vaiheessa sijoittamaan kovin paljon rahaa kun ymmärrystä aiheeseen oli melko rajalisesti. Sikasutien sisäänajo ja karheus arveluttivat myös. Mieleen hiipi myös käytön helppous. Luonnonkarvasudeissa kun on oma ylläpitämisensä, ne esimerkiksi kuivuvat hyvin hitaasti; helposti parikin vuorokautta. Jos kostean mäyrä- tai villisikasudin laittaa kylpyhuoneen kaapin kätköihin jossa ilma ei kierrä, on suti helposti homeessa. Niitä myös pitäisi kuuleman mukaan tarkasti kuivatella harjasosa alaspäin jotta vesi valuu pois, mutta itse uskon enemmän kuivaksi puristellun sudin jättämiseen karva ylöspäin, jolloin kapillaari-ilmiö hoitaa loput. Ja vieläpä tutkimusten mukaan nopeammin kuin ylösalaisin kuivatettaessa.

Niinpä aloin kallistua synteettisen sudin puoleen. Tutkailin malleja, luin arvioita, mietin mikä voisi itseäni miellyttää. Lopulta päädyin tutustumaan tarkemmin saksalaisen Mühlen synteettisiin suteihin. He olivat kehittäneet Silvertip Fibreksi kutsumansa sutimateriaalin, joka jäljiltteli mahdollisimman tarkasti parhaiden mäyränkarvasutien ominaisuuksia. Mühle väittää että tämä on ensimmäinen synteettinen karva joka on suunniteltu yksinomaan mahdollisimman täydellistä partasutikokemusta silmälläpitäen. Vaikea tosin on uskoa että esimerkiksi Simpsons olisi vain hankkinut vain jotakin vähän sinnepäin olevaa synteettistä ryijyä mistä halvimmalla ovat saaneet. No, tiedä näistä. Luin useita ylistäviä arvosteluja netistä, ja rohkaistuin alennuksen siivittämänä tilaamaan suomalaisesta nettikaupasta M-kokoa olevan Silvertip Fibre-sudin, jonka tyven solmukoko on 21mm ja harjaksen korkeus 52mm. Sudit tehdään Saksassa käsin, ja laatuvaikutelma on heti kättelyssä melko mykistävällä tasolla.

26.6.2015%20-%203.jpg

26.6.2015%20-%202.jpg

Suti tuntuu aivan käsittämättömän pehmeältä. On kuin jotain silkkiä hieroisi kasvojaan vasten. En tiedä miltä Silvertip-luokan mäyränkarvasuti tuntuu, mutta lukemieni kommenttien perusteella tämä on todella lähellä sitä. Ainoa alue, missä Mühlen synteettinen huippusuti häviää aidolle asialle, on lämmönjohtokyky. Aito mäyrä pitää vaahdon lämpimänä ajokertojen eli ”passien” välillä, kun taas synteettinen karva ei lämpöä pidä.

Suti on häkellyttävän laadukas. Karva on äärimmäisen tiheää, eikä yksittäisiä karvoja ole irronnut käytössä ainuttakaan. Sudissa on myös riittävän jämäkkä selkäranka hankalienkin kovasaippuoiden lataamiseen ja vaahdottamiseen. Hinta-laatusuhdehan tällaisessa on aika lailla kohdillaan. Maksoin tästä muistaakseni 31 euroa, ja vastaavalla panostuksella näin vertailun vuoksi saa joko parhaan mahdollisen villisikasudin tai hinnat alkaen-mallisen halvimman mäyräsudin. Jotenkin olin siis onnistunut hankkimaan sudin, joka täytti kaikki sille asettamani toiveet. Aivan mahtavaa on myös sudin järjettömän nopea kuivuminen, muutamassa tunnissa suti on käytännössä täysin kuiva. Luonnonsutia saa kuivatella parikin päivää, ennen kuin sen uskaltaa laittaa kaappiin lasten leikeiltä piiloon. Loisto-ostos.

Herääkin vain kysymys siitä, voiko ihminen enää tarvita muita suteja näin täydellisen sudin jälkeen? Ei tietenkään. Siis teoriassa….

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s