Testissä Cyril R. Salter – French Vetiver-parranajovoide

Cyril R. Salter perusti Englannissa perheyrityksensä 1940-luvulla. Se on siis Iso-Britannian perinteikkäiden parranajotuotevalmistajien rinnalla lähestulkoon nuoriso-osaston edustaja, kun maan perinteikkäät brändit varsin laajalla otannalla ovat lähteneet luomaan mainettaan jo 1800-luvun puolella. Valikoimaan kuuluu tänä päivänä muun muassa melko klassisiin tuoksumaailmoihin rakennettuja, laajalti arvostettuja parranajovoiteita jotka on pakattu samanlaisiin sinisiin muovisiin purkkeihin. Ajomiehellä ei ollut Salterin tuotteista ennestään kokemuksia, ja hieman yllättäen ensikosketus olikin melkoinen seikkailu ennestään kartoittamatomille, vieraille vesille.

Eräänä kesäisenä päivänä sain nimittäin Vapaaherralta postia, jossa itse kauppias kertoi lähettäneensä testattavakseni tuotteen joka jakaa mielipiteet – sitä joko rakastaa tai vihaa. Tämä tietenkin herätti oitis Ajomiehen mielenkiinnon, ja naurahdinkin ääneen avatessani pakettia ja nähdessäni mitä sieltä löytyi. Sieltä löytyi nimittäin tämän näköinen purkki:

Picture 076

Ajomiehen huvittuneisuus ei suinkaan johtunut itse purkista eikä liioin suhtautumisesta Cyril R. Salterin kehuttuihin tuotteisiin, vaan siihen kuinka osuva oli Vapaaherran pohjustus. Olin nimittäin juuri jokin aikaa takaperin huvitellut lukemalla nettikeskusteluja tästä kyseisestä tuotteesta, ja tosiaankin oli ilmiselvää että mielipiteet jakautuivat kahtia poikkeuksellisen vahvasti. French Vetiver sai osakseen intohimoista rakkautta, ja toisaalta taas kammoksuvaa vihaa. Miksi siis näin? Mikä tässä nimenomaisessa tuotteessa sitten jakaa mielipiteitä?

Lyhyesti ja yksinkertaisesti – tuoksu.

Ymmärtääkseen mistä on kyse, on ensin hieman pöyhittävä sitä, mikä ylipäätään on vetiver.

vetiver1Vetiver, Chrysopogon zizanioides, on alunperin Intiasta kotoisin oleva trooppinen ruohokasvi. Sitä viljellään moniin eri tarkoituksiin; sillä voi suojella viljelysmaata tuhohyönteisiä ja rikkaruohoja vastaan, siitä saa erinomaisen energiapitoista eläinten rehua, ja siitä voi valmistaa muun muassa köyttä. Mutta että… parranajovoidetta? Kyllä vain, sillä juurista uutetaan öljyä, jota käytetään kosmetiikkatuotteissa. Se on osoittautunut ihonhoidossa erinomaiseksi tuotteeksi, toimien loistavana luonnonlääkkeenä esimerkiksi aknea ja eri ihovaurioita vastaan.

Mitään tästä en vielä silloin tiennyt kun sain purkin käteeni, avasin sen ja nuuhkaisin. Tuoksussa on jotain tuttua ja jotain hyvin vierasta yhtä aikaa. Ensimmäinen mielikuva oli halva, tuo Pohjois-Afrikasta ja Välimeren maista tuttu seesaminsiementahnasta valmistettu herkku. Tuon vivahteen häivyttyä tuoksu toi mieleen syksyisen metsän, jossa märkä sammal ja pudonneet, kosteat ja hajoamista kohti etenevät puiden lehdet maalailevat omia maanläheisiä sävyjään syksyyn. Tässä kombossa eli myös sellainen ruohon tuoksu, ei niinkään vastaleikatun kotinurmikon tuoksu, vaan jonkin etäisemmän, eteläisemmän ruohon klangi siinä oli. Tässä todella epätavallisessa tuoksussa siis tapahtui paljon, se täytti aistit ja jätti jälkeensä mielenkiintoa ja kysymysmerkkejä. Ajomies tarvitsi apua.

AJOMIEHEN AVUSTAVA RAATI

Ennen kun French Vetiver joutuisi testipenkin syleilyyn, Ajomies istutti sohvalle kaksi jännittynyttä testihenkilöä, jotka eivät tietäneet mihin olivat ryhtymässä. Testiin oli valikoitunut satunnaisotannalla kaksi tinkimätöntä tuoksujen asiantuntijaa. French Vetiver oli osoittautunut niin kryptiseksi tuoksumaailmaltaan, että nyt oli saatava asiantuntija-apua henkilöiltä joilla varmasti olisi paljon annettavaa tällä rintamalla. Oli siis sokkotestinä suoritettavan koehaistelun aika.

IMG_6232Koehenkilö A on 31-vuotias nainen, koulutukseltaan agronomi. Niinpä Ajomiehellä oli vankka luotto että näinkin maanläheinen, ruohopohjainen tuoksumaailma saisi maa- ja metsätalouden erikoisosaajalta valistuneet arvionsa.

Koehenkilö A: ”Tässä tuoksuu joku metsä. Maa. Metsä.”

Koehenkilö B on myös 30-vuotias naisihminen, rakas vaimoni, eli rouva Ajomies. Hän omaa poikkeuksellisen tarkan hajuaistin ja on tarkka erottelemaan eri tuoksuja. Niinpä mielenkiinto hänenkin näkemystään kohtaan oli suuri.

Koehenkilö B: ”Onks tää jotenkin härskiintynyt tää mömmö?”

Niin. Tässä sitä sitten oltiin. Testiraadin näkemysten kirjo ja mittava informatiivinen anti oli jotakuinkin yhtä laaja kuin Badger & Bladen polveilevissa keskusteluissa. Ei auttanut muu kuin laittaa tuote testipenkkiin ja tehdä lopulliset johtopäätökset tuoksun suhteen myöhemmin.

AJOMIEHEN TESTIPENKKI

IMG_6339Laadukas parranajovoide on usein todella mukava kokemus käyttäjälleen. Käyttö on helppoa, koska sutia ei tarvitse ladata saippuan tapaan, ja laatuvoide vaahtoutuu helposti. Sudilta ei myöskään vaadita mahdotottomia ominaisuuksia, kunhan se ei ole mahdoton vaahtosyöppö. Heti kättelyssä oli ilmiselvää että French Vetiver lukeutui tähän kastiin. Voide on kermaisen paksua, ja pienestä määrästä saa kohtalaisen vähällä veden lisäyksellä runsaasti mehevää vaahtoa, joka suorastaan houkuttelee levittämään sen sudilla kasvoille. Valitsin sudiksi Mühlen synteettisen sudin ja levitin vaahdon kasvoille.

Olin sen suuremmalti ajattelematta onnistunut valitsemaan Cyril R. Salterin rinnalle välineistöksi jonkinlaisen Saksa-Englanti-maaottelun, sillä myös höylä oli Mühlen R41, Astra Platinum-terällä varustettuna. Höylä on varsin aggressiviinen, joten se laittaa partavaahdon ominaisuudet todelliseen testiin.

Heti ensivedoista oli havaittavissa että voide toimii erinomaisesti. Se liukastaa ja suojaa kuten laadukkaan partavoiteen kuulukin. Ajo-ominaisuudet ovat ensiluokkaiset, ja herkällä kaulan alueellakaan ei syntynyt minkäänlaista ihoärsytystä aggressiivisesta höylästä huolimatta. Ajomiehen testilaboratorioon asti kiirineet huhut Cyril R. Salterin tuotteiden laadusta piti siis selvästikin paikkansa. Enää tuli tehdä johtopäätös siitä yhdestä asiasta..

YHTEENVETO

French Vetiver on erinomainen parranajovoide. Se tekee kaiken kuten laatutuotteen kuuluukin. Jos et tiedä mille vetiver tuoksuu, voin sanoa ainoastaan sen että tämä parranajovoide tuoksuu taatusti täysin erilaiselle kuin mikään aiemmin kokemasi, oli sitten kokoelmasi kuinka laaja tahansa. Kuin jokin marokkolainen lammaspaimen syömässä halvaa supisuomalaisessa syksyisessä metsässä jossa märkä maa ja mätänevä lehtimassa sekoittuvat kylmään pohjoistuuleen joka kuiskii jo talven tulosta. Ja siihen erilaisuuden voimaan huomasin itsekin ihastuneeni tykästyneeni.

Parranajovoiteiden ja -saippuoiden tuoksumaailma on laajuudestaan huolimatta kuitenkin tietyllä tapaa kohtalaisen homogeeninen. Tästä tuoksujen syvyyden ja kompleksisuuden puutteesta kirjoitti myös alan blogikuningas Mantic59 viimeisimmässä blogipostauksessaan. Mausteiset, kukkaiset, perustuoksut jylläävät. Santelipuuta, sitrushedelmää, mantelia ja erilaisia klassisia barbershop-tyyppisiä maskuliinisia tuoksuja on jokaisella valmistajalla enemmän kuin tarpeeksi. Tähän huutoon Cyril R. Salterin French Vetiver vastaa tuomalla peliin jotakin totaalisen uutta. Huomasinkin yhtäkkiä kasvaneeni tähän kummallisen aineeseen kiinni, ja tykästyneeni siihen. Niin paljon kuin rakastankin näitä upeita, klassisia parranajotuotteiden tuoksuja, French Vetiverin tuoma syksyinen tuulahdus on äärimmäisen virkistävää vaihtelua siihen kaikkeen. Se ei ole missään nimessä kaikkien aikojen lempituoksuni, mutta se myllää ja pöyhii klassisten tuoksujen kangistamiin kaavoihin juuttuneita aisteja niin vastaansanomattomalla tavalla, että siinä on todellista voimaa. Siksi tämä vaimoni ”härskiintyneeksi mömmöksi” epäilemä parranajovoide ei jää pölyttymään Ajomiehen testilaboratorion nurkkaan vaan löysi paikkansa säännöllisestä rotaatiosta.

En oikein uskalla suositella tätä tuotetta varauksetta, sen kiistattomasta erinomaisuudesta huolimatta. Sen ostaminen vaatii rohkeutta. Jos vetiverin tuoksu on jo ennestään tuttu, riskinotto on huomattavasti hallitumpi. Jos olet mielestäsi kokeillut jo riittävästi sitrushedelmille, laventelille, santelipuulle ja italialaisille partavesille tuoksuvia partasaippuoita, French Vetiver on kova luu sekoittamaan pakkaa. Kannattaa lukea tuota linkkaamaani Badger & Bladen huumoripitoista keskustelua aiheesta, ja miettiä kumpaan leiriin voisi itse kenties kuulua. Kunhan muistaa sen, että totuus ei ole jossain noiden äärimielipiteiden välissä. Se todellakin on jommassakummassa ääripäässä. Tähän mystiseen aineeseen joko rakastuu, tai sitten se jää kaapin perukoille keräämään pölyä. Varmaa on vain se, ettei tämä mystinen halvan, märän sammaleen ja syksyisen pajuryteikön tuoksuinen tavara ei jätä ketään kylmäksi.

AJOMIEHEN PISTEET

9,5 / 10

Cyril R. Salterin French Vetiveriä voi tilata Vapaaherran verkkokaupasta.

IMG_6228

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s