Ajomies vs. Terävää Terästä: RazorMasterin kotimaiset saippuat

Klassinen parranajo on laji jonka tuotekirjon saralla levätään käytännössä yksinomaan tuontitavaran varassa. Kotimaiset tuotteet loistavat lähes poikkeuksetta poissaolollaan. Ilahduttavasti kuluvana vuonna 2015 on muutamakin kauppias avannut pelin tuomalla kotimaisia tuotteita myyntiin, joka on suoranainen kulttuuriteko. Tampereelta käsin ponnistava Razor Master on alan ensimmäinen kotimainen nettikauppa joka on edelläkävijänä  tarjonnut vaihtelevalla valikoimallaan laadukkaita parranajotuotteita jo muutaman vuoden ajan. Elokuun lopulla kauppaan saapuivat ensimmäiset oman tuotelinjan tuotteet, kotimaiset parranajosaippuat. Tapaus on siinä määrin mielenkiintoinen, että saatuamme Terävää Terästä-blogin Uulan kanssa ensimmäisten joukossa omat kappaleemme saippuoista, päätimme lyödä viisaat päämme yhteen ja pähkäillä tuotearvion YYA-sopimuksen hengessä.

IMG_6885

Saippuat on nimetty Juhaksi ja Pekaksi. Saippuoiden erikoinen nimeäminen ei ehkä heti avaudu kaikille, joten mainittakoon siitä sen verran että kyseessä on Razor Masterin kunnianosoitus kahdelle suomalaiselle klassisen parranajon pioneerille;  Parranajoblogien edelläkävijöille Peksulle ja Hämäläisen Juhalle. Moni uutena ostettu partaveitsi kulkee Juhan käsien kautta käyttöönottoteroituksessa; mies kun on tehnyt partaveisten teroituksesta taiteenlajin. Juha on tuotteistanut partaveitsen terotuksen käteväksi palveluksi siten, ettei partaveitsen hankkivalle ole enää pakollista opetella teroituksen ja hoonauksen saloja. Peksu taasen on blogimaailman grand old man, tuo Suomen Mantic 59, joka bloginsa kautta tietämyksellään ja asiantuntemuksellaan on ilahduttanut alasta kiinnostuneita jo usean vuoden ajan. Peksun syväluotaavat ja pohdiskelevat artikkelit ovat poikkeuksetta kiehtovaa luettavaa. Niinpä ei voi kuin todeta että oikeille miehille tämä kunnianosoitus totisesti lankesi.

Saippuat saapuvat ruskeaan käärepaperiin verhottuna, joihin on painettu saippuan valmistuspäivämäärä. Näille myydään myös erikseen alumiinisia rasioita, jotka ovatkin ihan passeli hankinta näiden rinnalle jos sopivia ei kotoa löydy. Mukava lisä on se, että etiketit irtoavat käärepaperista helposti ja siististi, jolloin ne saa liimattua rasian kanteen. Saippuakiekko on 80-grammainen, ja alle kympin hintaisena kotimaisena käsityötuotteena siis kohtuullisesti hinnoiteltu.

Ensimmäisenä päätimme ottaa käsittelyyn Juhan.
Ja niin, me kyllä tiedämme tuskallisen hyvin sen että  yksinkertaisesti vain on lähes mahdotonta kirjoittaa näistä saippuoista aiheuttamatta fingerporimaisen kaksimielisiä mielikuvia. Pahoittelut siitä jo etukäteen.

IMG_6873

JUHAN ENSIVAIKUTELMAT

Ajomies: Mites Uula toi tuoksupuoli mielestäsi? Aika mausteinenhan tämä on.

Uula: Tää tuoksupuoli on aina hankala, kun valmiiksi tietää ainesosat, niin helpostihan niitä tuoksuja koettaa löytää. Tässä on sellaista vaalean piparkakun tuoksua, ehkä joku lapsuuden maustekakku tulee mieleen tuosta päällimmäisestä nuotista. Perässä tulee sitten kevyitä puun tuoksuja. Ensiksi erotan tästä sitä mausteisuutta. En ole itse mikään santelipuu intoilija, sen täältä löytää pohjalta. Mä kyllä tykkään tästä. Vaahdottaessa tuoksua riittää.

A: En ollut itse lukenut tuota kuvausta enkä ainesosia etukäteen, joten nuo mausteet sieltä tuli ensimmäisenä läpi. Santelipuun löysin tuoksusta vasta kun tiesin mitä etsiä, ja senkin selkeästi vasta kun satuin nuuhkaisemaan kuivumassa ollutta sutia ajon jälkeen; sieltä puhalsi päivänselvä santelipuu läpi. En oikein saa tästä kiinni, mausteinen on meininki mutta en osaa eritellä tarkemmin. Ehkä sieltä sitä kardemummaa ja kanelia voi löytää, mutta se mausteisuus soi kuitenkin vähän eri klangilla kuin esimerkiksi bay rumissa. Ihan kohtalainen tuoksu tämä minusta kuitenkin on, ei mikään suosikkini mutta menettelee. Mitkä ensifiilikset sulla on tuosta saippuan olomuodosta? Vaikuttaa melko pehmeältä ja huokoiselta tämä Juha?

U: Ei se Juha kyllä ihan kova saippua ole. Vähän italialaisten croap-saippuoiden kaltainen. Sormen saa painettua vaikka saippuan läpi. RazoRockin saippuat ovat usein samantyylisiä. Oikeastaan poikkeuksellisen mutkaton ladattava ja vaahdotettava. Tämän saippuan kanssa ei varmaan kyllä ole ongelmia vaahdotuksen suhteen kenelläkään, varmaan pullasutikin hoitaisi asian.

A: Jätetään ne pullasudit kuitenkin nyt vielä toistaiseksi keittiöön. Eiköhän me pidemmittä puheitta oteta tästä ensisavut sitten.
IMG_6894

AJOMIEHEN TESTIPENKKI: JUHA

IMG_6899Aloitin pesemällä kasvot glyseriinisaippualla, ja laittamalla pari sutia likoamaan. Testatakseni saippuan ominaisuuksia erilaisilla sudeilla, laitoin likoamaan Semoguen Owners Club-sikasudin ja Omegan silvertipin. Sutien kylpiessä levitin kasvoille muutaman tipan RazoRockin lime-öljyä. Ajuriksi valittiin melko aggressiivinen Fatip Grande, Astra Platinum-terällä.

Peli avattiin SOC-sudilla, ja vaikka itselläni tuo kyseinen suti on vasta sisäänajon lähtötelineissä, oli saippuan lataus ja vaahdotus helppoa. Vaahto on paksua ja vaikuttaa oikein hyvältä. Ensimmäiselle passille pyyhkäisin vaahdot kasvoille sikasudilla. Ajaessa tuntuu että saippua liukastaa ihan mukavasti, mutta ehkä tuo suojauspuoli ei ole ihan maksimissa. Kohtalaisen mukava ensimmäinen passi myötäkarvaan kuitenkin.IMG_6903

Toiselle passille tein uuden vaahdon silvertipillä, ja se onnistui tämän pehmeän saippuan kanssa myös hienosti. Perään ristikarvaan ajo, ja samat huomiot; tämän rajummanpuoleisen höylän kanssa olisi ehkä ihan aavistuksen verran toivonut saippualta lisää suojaavuutta. Ihan mukava ajo joka tapauksessa. Testailin vaahdotusta myös muillakin sudeilla, ja tällainen pehmoinen ja huokoinen saippua on kyllä aika no brainer-osastoa vaahdotuksen osalta; sudin lataaminen ja vaahdotus käy todella helposti melkein sudilla kuin sudilla. Tuo mausteinen tuoksu taittuu ajaessa siten, että se on kyllä läsnä mutta ei erityisen voimakkaana.

wpid-received_10207417894223487.jpeg

UULAN TESTIPENKKI: JUHA

wpid-received_10207417895743525.jpegMulla on tän ihon kanssa aina riski, että tuotteet voivat aiheuttaa ärsytystä jo ilman terän poskelle laskua. Siksipä testaan saippuat aina etukäteen. Teen koevaahdotuksen ja sivelen vaahtoa kasvoille. Tästä kalikasta vaahto syntyi tosi helposti, kokeilin kolmea eri tyylistä sutia, mäyrää, possua ja konia. Ensimmäisellä kerralla vaahto tuntui oikein hyvältä kasvoilla ja sittenpä tuon uskalsi ajoonkin ottaa. Ajossa parhaan kuvan tuotteesta saa kun koettaa ensimmäistä ajoa pelkän saippuan kanssa, ilman varsinaisia preppaus tuotteita.  Veitsivalinta oli aika ronski, Japanilainen frameback Kikuokan 375 6/8. Se on sellainen veitsi jonka kanssa saa ajettua todella tarkkoja ajoja, mutta se vaatii tavanomaista paljon enemmän suojaavuutta saippualta. Eikun tulta päin ja  Semoguen SOC-possulla saippuaa kupin kautta vaahdoksi ja naamalle. Tällä kertaa tuli pikkuisen sellainen olo että saippuassa on jotain mikä aiheuttaa hiukkasen ärsytystä. Ajoin sitkeästi pari passia mutta pikkuhiljaa alkoi päätäkin jomottamaan. Se varmistaa ainakin sen että saippuassa on sitä santelipuuta. Se tuntuu aikaansaavan mulle toisinaan hedaria. Itsessään ajo meni ihan mukavasti, veitsen kanssa suojaavuutta voisi olla aina enemmän, mutta kohtuudella tälläkin selvittiin.

IMG_6876

PEKAN ENSIVAIKUTELMAT

A: Mites tämä Pekka sitten? Siinä missä Juhassa oli sellaista tiettyä mausteista eksotiikkaa, on Pekka taas tällainen raikkaampi tapaus. Joku hämärä oma tuoksumuisto tästä herää jostakin kymmenen vuoden takaa; jonkin jo unohtuneen partaveden fiilis tästä tulee mieleen. Mitä Uula sanot tästä?

U:Itseasiassa ihan sama homma, tuoksu tuntui heti niin tutulta etten pääse siitä yli millään. Tää tuoksuu nostalgisesti mun ensimmäiselle kesätyöpaikalle. Aika hienostunut kevyt tuoksu, saniaista sanoisin. Kukkakauppa. Olin kesätöissä penskana puutarhalla ja siellä tuoksui joku osa kasvihuoneesta tältä. Tulee tosi vahva flashback, silloin syötiin joka päivä ruokatunnilla puoli litraa Pirkka vadelmajäätelöä. Sille vanhalle pomolle voisi lähettää tätä paketillisen ihan vaan sen muiston vuoksi, että se oli hyvä tyyppi ja ehkä sielläkin innostuttais märkäajosta… Mun eka ajosaippua muuten tuoksui kanssa lähes tältä, sen valmistajaa en muista. Nyt kun katson tuota Razormasterin omaa kuvausta tän tuoksusta, en pääse yli tästä flahsbackistä millään. En löydä tästä oikeen noita sitruksisia elementtejä. Bergamotti löytyy kyllä, neroli ja mandariini siellä pitäis olla. Jasmiinin tästä löytää kun osaa hakea.

A: Puoli litraa jäätelöä joka päivä? Se oli taatusti hieno kesä. Tarkemmin pähkäilemällä onnistuin paikallistamaan omatkin flashbackini, ne sijoittuvat Tanskaan ja suunnilleen sen kymmenen vuoden taakse. Velipoika asui siellä tuolloin, ja silloin tällöin reissatessa jokin tanskalainen asia jossakin siellä tuoksui tälle. Onko se tosiaan joku kasvi sitten?

U: Se oli sellainen kesätyö jossa pussitin kukkamultaa rouville. Siellä sain ajella loppukesästä jo traktorillakin, sekoittelin multaa ja lastasin sitä peräkärryihin, ihan unelma kesätyö sellaiselle 13-14 vuotiaalle naperolle.  Joka päivä oli palkkapäivä ja jäätelöähän sitä ostettiin heti ku rahaa oli. Ja kun siinä työmatkan varrella oli kalastustarvikekauppa niin loput palkasta meni sinne.

A: Ai hitto. Kuulostaa totisesti hienolta. Siis kesä, jäätelö ja kalastustarvikkeet. Mitäs vehkeitä sieltä liikkeestä tarttui mukaa…. eikun hetkinen. Pitikö meidän joku saippua vielä testata?

U: Äh, testaamaan kerkee myöhemminkin, aina on hyvää aikaa nostalgisoida. Iski oikeen sellainen kukkamullan aromi jostakin muistojen aivolohkosta.  Ja mitä niihin ostoksiin tulee nii Kuusamon uistimen puukala ainakin löytyy edelleen siltä ajalta pakista, sellainen ahvenen värinen.

A: Puukala……ah, mikä klassikko. Hei, nyt se Pekka!

IMG_6888

UULAN TESTIPENKKI: PEKKA

wpid-received_10207432550109875.jpegJarla voisi muotoilla asian siten että Pekkahan vaahtoaa siinä missä Juhakin. Niin tekee, eroa ei ole. Saippuoiden erot ovat tuoksuissa, aineosien kuvaukset sen vakuuttavat. Minua Pekka kohtelee hellemmin kuin Juha. Juha aiheuttaa pientä kihelmöintiä, liekkö  se mausteisuus tälläisen atooppisen ihon kanssa ei ole sitten yhteen sopiva juttu.

Ajopeliksi valkkasin nyt helpomman veitsen. Valinta oli Wölfin 6/8 kokoinen silversteel. Tämän kanssa olen ajanut nyt viimeaikoina muutamia erittäin mukavia ja tarkkoja ajoja. Sutina käytin Vie-long 75 anniversary 2-band mäyrää. Preppailuakin harrastelin, hieroin kasvoille suojavaa lanoliinipohjaista saippuaa. Itsessään vaahdotuksen tein kulhossa ja itse ajon suoritin kahdessa passissa, myötäkarvaan ja sivukarvaan. Pekka toimi kyllä mun ihoni kanssa paremmin kuin Juha. Pikkuisen kaipaisin sitä suojaavutta lisää. Jos vastaavan laatuisia saippuoita olisi mainittava niin kyllä tämä painii samassa sarjassa esimerkiksi Prorason kanssa.

IMG_6906

AJOMIEHEN TESTIPENKKI: PEKKA

IMG_6908Tällä kertaa hoidin esivalmistelut käyttäen Prorason punaista pre shave-voidetta. Sitä levitellessäni olin jo sujauttanut Simpsonin The Colonel-mäyrysudin likoamaan. Ajovehkeeksi valikoitui Merkur 39C Slant Voskhodin terällä. Saippua on koostumukseltaan ihan samanlainen kuin veljensä, joten se oli helppo painella tiiviiksi purkkiinsa. Vaahdotuksen ja ominaisuuksiensa puolesta vaikuttaa muutenkin siltä, että Juha ja Pekka ovat täysin identtisiä jos ei tuoksuja oteta huomioon. Tämäkin vaahtoutuu todella helposti; lataaminen on pehmeästä kiekosta helppoa ja saippua ei ole kovinkaan ronkeli veden määrälle ja laadulle. Paksua ja kuohkeaa vaahtoa syntyy pienellä vaivalla riittävästi pariin-kolmeen passiin. Ajo-ominaisuudet ovat samaten yhteneviä. Saippua liukastaa ihan mukavasti, mutta suojaavuudessa on pientä hiomisen varaa. Kyseinen slant-höylä on sen verran ihoystävällinen ettei ekstrasuojaa tosin nyt kaivattukaan, joten ajo oli oikein miellyttävä kokemus. Pekan tuoksumaailma on ehdottomasti itselleni mieluisampi, omissa kirjoissani tämä raikkaan maskuliininen tuoksu kiilaa Juhan mausteisuuden edelle.

YHTEENVETO

IMG_6870Odotukset suomalaisen saippuan suhteen ovat olleet kovat, ja melko hienosti nämä kaksi ne täyttävätkin. Liukkautta löytyy ja vaahdosta saa helposti runsasta ja kuohkeaa. Suojaavuus on nippa nappa riittävällä tasolla, ei parasta mahdollista mutta ei ajamisen mukavuus jää tämän kohdalla siitä kiinni. Suositeltavaa kuitenkin on käyttää pohjalla jotain pre shave-tuotetta antamaan lisäsuojaa. Kaikkiaan mielestämme onnistunut paketti. Tästä on hyvä jatkaa ja tuotekehitykseen kannattaa panostaa. Jos tämä ei vielä maailmanluokan saippuaa olekaan, on tässä niin hyvä pohja sille että pienellä hienosäädöllä tästä sellaisen saa kehitettyä. Terävää terästä– blogissa julkaistussa Razor Masterin esittelyssä, Jari kertoi etsivänsä suomalaisia tuotteita vientiin ulkomaille. Tässä on nyt pari sellaista tuotetta joiden tuotekehitystä kannattaa vielä jatkaa ja ominaisuuksia viilata. Suomalaisina meillä on mahdollisuus erottua omaperäisyydellä, ja sille tielle onkin näistä lähtötelineistä hyvä ponnistaa. Nämä saippuat ovat hieno startti, ja ansaitsevat hatunnoston kerrassaan mainiosta suorituksesta!

PISTEET

AJOMIES:
JUHA   8.2 / 10
PEKKA 8.4 / 10

UULA:
JUHA   8.3 / 10
PEKKA 8,8 / 10

Juha ja Pekka löytyvät RazorMasterin valikoimista.

IMG_6878

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s