Siihen aikaan kun isoisä partahöylän osti

Klassisessa parranajossa ollaan useimmiten tekemissä uusvanhojen, uudistuotantoa olevien välineiden kanssa, jotka juontavat juurensa kauas menneisyyteen mutta ovat valmistettu viikko sitten. Niinpä itse kunkin olisi hyvä hieman palautella mieliin, millaisia ne isoisiemme aikaiset parranajovälineet oikeasti olivat. Tähän tarjoutui Ajomiehelle oiva mahdollisuus kun Terävää Terästä-blogin Uulan kanssa hieroimme kaupat alumiinisesta Gillette Tech- partahöylästä. Uula on erikoistunut kunnostuksiin, etenkin partaveitsien osalta, mutta myös vanhoja höyliä Uulalta löytyy. Mies hankkii vanhoja, hylättyjä välineitä, kunnostaa ne ja antaa siten niille uuden elämän. Monille klassisen parranajon ystäville Uulan nimi onkin tuttu, ja moni on harrastuksensa aloittanut häneen entisöimillään ja kunnostamillaan välineillä. Todellista kulttuurityötä vanhojen perinteiden säilyttämiseksi, siis! Tutustutaanpa siis hieman tarkemmin tähän höylään Gilletten kultaisilta vuosilta.

HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA

Gillette Tech Razor on malli joka tuli markkinoille toisen maailmansodan kynnyksellä 1939. Sen ensimmäiset tuotantovuodet kuluivatkin pitkälti armeijan pillin mukaan tanssiessa, sillä juuri Tech-mallia tuotettiin bakeliittivartisena versiona Yhdysvaltain armeijan sotilaiden tarpeisiin. Gillette oli siis taas kerran osunut tuottoisille apajille tuotteineen.

Tech osoittautui menestyksekkääksi malliksi. Sitä valmistettiin eri variaatioina melko laajalla skaalalla; sodanajan bakeliittivarrella, alumiinisena, rosterisena, kullattuna, paksummalla varrella sekä tämän esimerkkitapauksemme mallisella alumiinisella, pallopäisellä varrella. Techiä valmistettiin eri versionaan aina vuoteen 1979 saakka. Nykyvinkkelistä tarkastellen Techin elinkaari markkinoilla on siis varsin huikea.

Uulalta saamani höylän täsmällisen tarkka ajoittaminen on hieman hankalaa, sillä kyseisestä höylästä ei löydy muita merkintöjä kuin valmistajan nimi ja valmistusmaa. Tämä Tech on brittiläistä tuotantoa, ja johtolangat vievät siihen suuntaan että se olisi valmistettu joskus 1950-luvulla. Se on siis hyvinkin tarkkaan juuri sitä osastoa jolla oman sukupolveni edustajien isoisät ovat partansa ajaneet. Höylä on pakattu hienoon sinisellä sametilla vuorattuun rasiaan jonka mukana on, kiitos Uulan, myös paketillinen aikakautensa teriä joita koristaa itsensä King Camp Gilletten jyhkeän viiksekäs olemus.

Höylä on perinteisen kolmiosainen, hyvin siro ja kevyt. Se on niin sanottua safety bar- mallia. Höylän historiasta minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta sen kunnosta voi päätellä että sitä on säilytetty hyvin, ja materiaalit ovat kestäneet ajankulun ongelmitta. Nämä höylät ovat olleet 1950-luvun työmiehelle varmasti taloudellisesti melko suuria hankintoja, joten niistä on huolehdittu sen mukaisesti.

Millaiset kyydit tällaisella kokeneella vanhalla sotaratsulla sitten saa herran vuonna 2015? Siitähän oli otettava selvää.

ISOISÄN TESTIPENKKI

Techit ovat miedon höylän maineessa, joten päätin suorilta satsata rajummanpuoleiseen terään. Minulla ei ollut sydäntä korkata vielä muoveissa olevaa, avaamatonta Gillette Blue-pakettia, joten säästettäköön se johonkin erityiseen juhlatilaisuuteen. Sen sijaan valitsin mietoutta balansoimaan äärimmäisen terävän japanilaisen Featherin.

Esivalmisteluina perinteinen suihku, ja vähemmän perinteinen Executive Shavingin pre shave-öljy. Partasutina toimi vielä sisäänajovaiheessa oleva uusi best badger-tasoinen Simpsonin The Colonel, ja saippuana ensikokeilunsa saanut RazoRockin Son of Zeus. Kovin perinteikkäillä linjoilla ei siis oltu muuten kuin Gillette Techin myötä, mutta johtoajatuksena olikin kokeilla miten vaariemme työväline toimii tämän päivän maailmassa.

Sudin lataus ja vaahdotus sujui Colonelilla kuin itsestään. Herra Eversti oli myötämielinen ja sotilaallisen tehokas kumppani. Son of Zeus osoittautui myös mahtavaksi saippuaksi. Se sijoittuu RazoRockin klassisia miesten tuoksuja kopioivaan tuotelinjaan; siinä missä XXX on kuin ilmetty Aqua di Parman Colonia, on Son of Zeus nimensäkin antaman vihjeen mukaan tuoksultaan ilmiselvä Terre d’Hermes (kreikkalaista mytologiaa käsitelleet historiantunnit koulusta lintsanneille mainittakoon että Hermes oli Zeuksen poika).

Heti ensivedoista lähtien oli selvää, että höylä on varsin miedosti ottava. Jymäkkä terävalinta on siis paikallaan, jos haluaa saada siitä enemmän irti. Usein märkäajajien keskuudessa ilmenee jonkinlaista vauhtisokeutta, vain aggressiiviset höylät ovat niitä parhaita ja säädettävienkin höylien asetukset herkästi ruuvataan sinne maksimien tienoille. Siinä ei kuitenkaan ole koko totuus, eikä oikeastaan edes osa totuudesta. Mieto höylä nimittäin sopii muillekin kuin aloittelijoille. Sillä ei toki kepeästi taltuta monen päivän rautalankasänkeä, mutta normaalia sänkeä ajaessa se on miellyttävä ja usein hyvin vähän ihoa ärsyttävä kokemus. Gillette Tech osoittautui toiminnaltaan kuuluvansa tähän kategoriaan. Jos höylä on kuitenkin omaan makuun liian mieto, voi sitä tuunata hitusen ottavammaksi shimmaamalla. Ja mitäs se shimmaaminen sitten on? Kerron siitä lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Alkuun vierastin hieman isoine käsineni Techin keveyttä ja siroutta. Olin tottunut käyttämään raskaampia ja kooltaan suurempia höyliä. Käytännössä Tech osoittautui kuitenkin erittäin toimivaksi. Pientä ja kevyttä höylää on yllättävän näppärää pyöritellä kasvoilla. Kolmen passin ajotulos oli hyvä, ja iho ei ärsyyntynyt ajosta. Featherin terä on aggressiviisempien höylien kanssa soveltunut minulle huonosti, mutta tämän kanssa se pelaa yhteen kuin unelma. Loppuun kasvojen huuhtelu, Prorason balsami ja saippuan tuoksumaailman inspiroimana suihkaus Acqua di Parmaa. Kerrassaan miellyttävä parranajo.

Hyvien ominaisuuksiensa, pienen kokonsa ja näppärän kotelonsa vuoksi tämä ei jää Ajomiehen museovitriiniin pölyttymään, vaan siirtyy käteväksi matkasetiksi kovaan käyttöön. Sillä käyttöön nämä on tehty. Gillette Tech on mainio pikku höylä joka tekee tehtävänsä oikein hyvin. Rohkenisin väittää että huomattavasti paremmin kuin yksikään vuonna 2015 Gillette-nimen alla myytävä höylä.

KATSE TULEVAISUUTEEN

Tech-vuodet tulivat ja menivät, saapui uudet tuulet joiden pyörteissä Gillette tuli ja puristi miesten parranajon yhteen muottiin vailla valinnanvaraa. Siksi moni onkin jättänyt modernit metodit ja palannut juurille. Kiinnostava ajatusleikki on mietiskellä tässä yhtälössä emoyhtiö Procter & Gamblen seuraavia liikkeitä.

Jos klassisen parranajon harrastajamäärät jatkavat kasvuaan kuten tähän saakka, on yhtiön väistämättä nähtävä siinä piilevä taloudellinen potentiaali, ja toisaalta selvä tappioriski joka syntyy miesten enenevässä määrin siirtyessä pois Mach- ja Fusion-maailmasta. Kylmä fakta on kuitenkin se, ettei klassisen parranajon harrastajilta kilahda Gilletten kirstuun käytännössä mitään. Ja sitä voittoa tavoittelevan suuryrityksen on mahdotonta hyväksyä, jos taloudellinen houkutin kasvaa riittäviin mittoihin. P&G:n kokoisessa yhtiössä sitä on takuulla mietitty. Joutuuko Gillette lopulta taipumaan ja myöntämään ettei tämä yksi ja ainoa tapa ehkä olekaan paras mahdollinen?

Mitkä sitten oikeastaan ovat Gilletten vaihtoehdot? Niitä on käytännössä kaksi:
On joko lähdettävä muhkean rahasalkun kanssa ostamaan menestykseen nousseita klassisen parranajon brändejä itselleen, tai vaihtoehtoisesti tuotava itse markkinoille tuotteita jotka kohdennetaan suoraan kilpailemaan traditionaalisen parranajon olemassaolevia tuotteita vastaan; esimerkiksi perinteinen partahöylä.

Ja kuinka ollakaan, jälkimmäinen saattaa olla hyvinkin realistinen vaihtoehto, ja jopa lähempänä kuin uskommekaan. Nimittäin vuoden 2015 toukokuussa Gillette rekisteröi uudelleen Gillette Tech-tuotemerkin partahöylälle. Näinkin perinteikkään nimen uudelleenrekisteröinti vihjaa siitä, että jotakin uusvanhaa on varmasti suunnittelupöydällä pyöritelty. Saattaa siis hyvinkin olla, että lähivuosina tulemme näkemään Gillette Tech-nimisen safety razorin paluun markkinoille.

Tämä tarkoittaisi käytännön tasolla radikaalia muutosta Gilletten ansaintalogiikkaan ja vuosikymmeniä pyörineeseen loss leader-hinnoitteluun, mutta varmaa kuitenkin on se, että ikuisesti ei Procter & Gamblellakaan poispäin suuntautuvia rahavirtoja ole varaa eikä halukkuutta katsella. Saattaa siis todellakin olla että tavaramerkin rekisteröinti on muutakin kuin selustan varmistelua. Ehkä tosiaan tämä toisessa maailmansodassakin palvellut höylämalli kokeekin odottamattoman uudelleensyntymän ajassa jossa koko parranajo elää murroskautta uuden ja vanhan maailman ristitulessa.